Elin reilun vuoden ajan seurustelusuhteessa, joka katkesi alkutalvesta. Nyt, kun olen miettinyt entistä suhdettani ja käynyt läpi eron tuomia tunteita, olen päätynyt siihen, että nykyinen tilanne on parempi kuin hyvä! Olen tajunnut, etten ollut entisen poikaystäväni kanssa seurustellessani missään vaiheessa täysin onnellinen. Ajatuksemme eivät liioin menneet yhteen, ja ikäväkseni minun on tunnustettava, että joskus jopa häpesin poikaystävääni. Jotenkin vain uskottelin itselleni, että se on aivan normaalia suhteessa. Kuitenkin näin jälkeenpäin ajateltuna seurustelustamme oli tainnut tulla minulle vain tapa, josta pidin kiinni ja seurustelimme loppujen lopuksi vain sen takia, että se alkoi jo olemaan itsestään selvyys niin meille itsellemme kuin esimerkiksi kavereillemmekin. Kun eksäni sitten päivänä eräänä sanoi minun vain masentavan häntä (kyllä, aivan noilla sanoilla!!) ja että meidän olisi ehkä parempi erota, murruin. En vieläkään kyllä hyväksy noita sanoja, mutta kiitän eksääni siitä, että hän otti mahdollisen eromme puheeksi. Eromme, jota olin omissa ajatuksissani pyöritellyt jo pidemmän aikaa. Olen huomannut olevani paljon vapautuneempi ja onnellisempi, kun emme enää seurustele. Ehkäpä entiselle poikaystävälleni kuuluu siis myös jonkinmoiset kiitokset!

Viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että olisi mukava taas seurustella. Viettää viikonloput toisen kainalossa, katsella elokuvia, käydä kävelyillä ja nauttia keväisen auringon ensimmäisistä lämmittävistä säteistä. Olen huomannut, että jotkut kavereistani etsimällä etsivät itselleen elinkumppania. Itse en moiseen kuitenkaan halua lähteä mukaan, koska uskon siihen, että Hän osuu kohdalle ehkäpä juuri silloin kuin sitä vähiten osaa odottaa. Haluan myös, että tuleva poikaystäväni on aidosti kiinnostunut minusta ihmisenä, ei pelkästään ulkonäöstäni tai pankkitilini saldosta. Haluan saada kumppanin, jolla on laaja ja avoin maailmankatsomus, ja jonka kanssa voimme käydä aitoja ja syvällisiäkin keskusteluja. Haluaisin meillä olevan samoja kiinnostuksenkohteita, mutta myös niin sanotusti omaakin elämää. Huumorintaju ja tietty veikeys olisivat ehdotonta plussaa! Ja totta kai ihminen kiinnittää ensimmäisenä huomiota ulkonäköön, joten silmääni miellyttävä komeus olisi piste iin päälle ;) "Toivelistaani" voisin jatkaa vaikka kuinka pitkälle, mutta luulen realiteettien ja sivun tilan tulevan jossain vaiheessa vastaan :D Voi tätä unelmointia!

(kuva löytyi googlettamalla)